MYPAn P07-joukkue vieraili harjoitusleirillä Espanjassa, Saloussa, Cambrils Park Resort Sport Villagessa ajalla 2.-7.11.2017. Leiri oli pelaajien pitkäaikainen unelma, johon sisältyi pääsy FC Barcelonan kotiotteluun. Leiriin kuului myös viisi kenttävuoroa Katalonian parhaaseen harjoituskeskukseen, Futbol Salouhun. Kenttävuorot jaettiin niin, että kolmesti harjoiteltiin ja kahdesti pelattiin ystävyysottelu paikallisia joukkueita vastaan. Leirin ohjelma oli fyysisesti raskas, sekä vaativa pelaajillemme, ja tämä oli tietenkin etukäteen tiedossa.

Cambrils Park Resort on iso lomakylä Saloussa, joka jakautuu kolmeen osaan: bisnesluokan matkaajille, perheille ja urheiluseuroille. Majoituimme Villa Bonitoissa, neljän tähden lomamökeissä. Lomakylä oli juuri sulkeutumassa talviteloille ja meidän lisäksemme siellä oli ainoastaan yksi toinen joukkue. Jalkapallon harjoittelukeskus sijaitse kilometrin säteellä lomakylästä, eli aivan vieressä.

Leiriohjelmamme meni seuraavasti: torstaina matkustimme paikan päälle. Perjantaina harjoittelimme aamupäivällä ja iltapäivällä pelasimme ensimmäisen ystävyysottelumme. Lauantaina otimme rennosti, käytimme lomakylän kylpylää ja pelikenttiä (koripallo, jalkapallo, minigolf, pingis, jne.) ja ilta huipentui FC Barcelonan kotiotteluun. Sunnuntaina vietimme aamupäivän merellä, eli läheisellä rannalla uiden ja pelaten rantalentopalloa. Illalla oli vielä harjoitukset. Maanantaina oli ohjelmassa aamutreenit, sekä iltapäivällä toinen leirin ystävyysotteluista jonka jälkeen vietimme leirikaronkkaa. Tiistaina pakkasimme laukkumme ja matkustimme takaisin Suomeen. Kaiken tämän lisäksi jokainen pelaaja joutui tekemään joko ennakkoon tai matkan aikana erinäisen määrän koulutehtäviä.

Torstaina matkustaessamme Espanjaan alkoi vastoinkäymiset heti lentokentällä, sillä lentomme oli myöhässä 1h ja 10min. Olimme viimein perillä lomakylässä torstai-perjantai välisenä yönä klo 02.30 Espanjan aikaa. Ja perjantaiaamuna piti olla aamupalalla klo 9.00. Siinä jäi aika monelta yöunet melko vähäisiksi.

Perjantaina aamupäivällä koitti ensimmäiset harjoitukset, matkasimme harjoituskeskukseen bussilla, joka nauratti jokaista. Sillä olihan sinne matkaa sen kilometrin verran. Ensimmäinen harjoituspäivä osoittautui leirin lämpöisimmäksi päiväksi ja aamupäivän aikana hiki, sekä vesi virtasi treeneissä. Näimme myös kuinka viereisellä kentällä harjoittelivat Tarragonan edustusjoukkueen pelaajat eli samantasoinen joukkue, joka Suomessa pelaisi Veikkausliigaa. Treenien jälkeen matkasimme lomakylään suihkuun ja syömään. Perjantai-iltana saimme maistaa ensimmäisen kerran katalonialaista jalkapalloa, kun kohtasimme ensimmäisessä ystävyysottelussamme Tecnifutbolin. Pelaaminen oli MYPAlta aluksi ujoa, sekä valitettavasti pelaamisessa näkyi joukkueen väsymys, joka painoi raskaan matkustuspäivän/-yön jälkeen vielä poikia. Joukkueen ainoasta maalista vastasi Samu Lassila, joka laukoi pallon maaliin Elmo Honkaniemen esityöstä. Ottelu päättyi lukemiin 6-1, Tecnikin voittaessa. Ottelu oli silti, espanjalaisineen tuomareineen, elämys pojille. Joukkueemme pelaaja sai jopa ensimmäisen keltaisen korttinsa koko joukkueen vuosien aikana, voiko se enää hienommin tapahtua kuin kansainvälisellä kentällä.

Lauantaina nukuimme pitkään, ja menimme suoraan aamupalalta kylpylään viettämään aamupäivää. Sen jälkeen oli ohjelmassa syömistä ja illan matsiin lähdön odottelua. Viideltä matkasimme Barcelonaan bussilla, ja ensin kävimme ostoksilla FC Barcelonan fanikaupassa, jossa on yksistään yli 3000 erilaista myyntituotetta. Kauppakin oli kolmekerroksinen. Kaupassa oli hyvin ystävällinen palvelu ja osa pojista pelasi sielläkin jalkapalloa nappisosaston myyjän kanssa. Kun vihdoin saavuimme Barcan stadionille kotiotteluun, olivat pojat (ja aikuisetkin) jännittyneitä. Ympärillä kaikui Katalonian itsenäisyyshuudot ja vilkkuivat erilaiset banderollit. Katsomossakin välillä hoilattiin itsenäisyyslaulua, kunnes taas intouduttiin kannustamaan Messiä. Ja tuntui kuin toiveeseemme olisi vastattu, kun FC Barcelona kuittasi kotivoiton 2-1 lukemin Sevillasta. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä palasimme lomakylään väsyneinä ja märkinä, sillä Barcelonassa satoi vettä liki koko ottelun ajan.

Sunnuntaina matkasimme rannalle uimaan ja pelaamaan lentopalloa. Pelaajat uivat innoissaan merivedessä ja kaivelivat rantahiekassa, toisten pelatessa biitsilentistä. Yhteinen rantapäivä tuntui olleen poikien mieleen. Illalla oli vielä edessä treenit.

Maanantaina ohjelma taas tiukentui ja aamutreenien lisäksi oli illalla toinen ystävyysottelumme paikallista La Floresta Alevia vastaan. Saimme vastaan kovan vastustajan, jonka pelivauhti oli lujaa. Pelissä nousi ratkaisevaan asemaan erikoistilanteet, MYPA rokotti niissä kahden maalin veroisesti Elmo Honkaniemen lauottua pallon maaliin sekä vaparista että pilkulta.  Ottelu päättyi 4-2 MYPAn tappioksi.

Tiistaina oli enää edessä tavaroiden pakkaus ja kotimatka saattoi alkaa. Saimme hieman jännitystä myös paluumatkalle bussimme hajottua kahden tietullin väliin n. 40 kilometrin päähän Barcelonasta. Onneksi aikaa oli varattu reilusti paluumatkalle, niin ehdimme paluulennollemme.

Vaikka MYPA P07 hävisi molemmat ottelunsa leirin aikana, leiri opetti pelaajia hyvin monella eri tavalla. Ei pelkästään käyttämään englantia rohkeasti erilaisissa tilanteissa, kuten aamupalalla, kun kokki ei suostunut antamaan ruokaa ilman erillistä pyyntöä, vaan myös sen millaista on jalkapallo Espanjassa, jossa se näyttelee virallisesti kuningaslajin osaa. Espanjalainen jalkapallo on kiihkeää, nopeaa, äänekästä ja ennen kaikkea tunteellista. Ja pojat elivät sen mukana joka solulla. Leiri oli pojille fyysisesti hyvin vaativa, jo pelkästään vähäisten yöunien takia. Mutta leirikaronkassa jokainen pelaaja antoi palautteeksi leiristä parhaimmistoa olleen kylpylän/uimisen, omat ottelut ja FC Barcelonan pelin. Ainoaksi negatiiviseksi asiaksi nousi Barcelonassa ollut vesisade, joka kertoo siitä, kuinka onnistunut leiri oli. Pojat käyttivät kaiken vapaa-aikansa lomakylän pelikentillä pelaten erilaisia pelejä keskenään. Lomakylän autioituminen espanjalaisen talven kynnyksellä mahdollisti sen pojille, että he pystyivät tutustumaan ympäristöön omatoimisesti joukkuekavereiden kanssa. Jopa paatuneenkin joukkueenjohtajan silmäkulmaan tuli kyynel katsellessa poikien saumatonta yhteispeliä ja oppimisen iloa. Aitoa innostusta jalkapallosta ja MYPA-perheestä.

Sillä sitä leiri oli.

Joukkueenjohtaja Katja Siira