Kun saapuu Myllykoskelle tiistaiyön karmivassa hiljaisuudessa, on vaikea kuvitella mitä se pitää sisällään. Elämän kiertokulku on tehnyt tehtävänsä ja ilman vakavaa missiota en tänne olisi välttämättä juuri tänään saapunut. Kuitenkin olen saanut vihjeen, että täältä voi tavoittaa pelikenttien soturin, jonka palveluksia tarvittaisiin vielä kerran. 

Etsintä oli pitkä, mutta löydän kuvausta vastaavan miehen, joka elättää itseään myrkkykäärmeitä pyydystäen, paitsi oikeasti renkaita varastolla kantaen.  

“RÄMÄ!” huudahdan ja mies pysähtyy.  

“Sitä miestä ei enää ole. Nappulat ovat naulassa, pelit on pelattu.” mies vastaa ja jatkaa töitään. 

-Tätäkö sinä elämältäsi haluat? Kannat renkaita ja pieksät ylipainoisia alasarjajalkapalloilijoita tenniksessä, vaikka molemmat tiedetään, että veri vetää kentälle. Kenties sinä menetit uskosi ihmisyyteen, mutta jollekin sinun on vielä oltava uskollinen, huudahdan ja lähden kävelemään pois. 

Käveltyäni muutaman metrin kuulen askelien lähenevän. Mies on tullut perässäni ja kertoo selkeästi kiihtyneenä: 

“Valitsit väärän miehen ketä ärsyttää. Minulle MyPan ulkopuolinen elämä ei ole mitään. Kentällä meillä on kunnioitus, minä huolehdin sinusta ja sinä minusta. Täällä ei mitään.” 

“Mikään ei ole ohi! Sitä ei voi vain sammuttaa!” 

-Elikkäs pelaat nyt vielä yhden kauden? 

“Joojoo tein diilin,” MyPan kaikkien aikojen maalintekijäksi noussut Jussi-Pekka Rämä toteaa ja lähtee kävelemään kohti Saviniemen iltavalaistusta. Vielä kerran.